Perheessäni tai suvussa ei ole yrittäjiä. Silti olen ollut hyvin yrittäjähenkinen. Useamman vuoden ajan päässä on pyörinyt ajatus oman lafkan perustamisesta, mutta hyvät ideat ovat kaatuneet liian suurin riskeihin tai vain jääneet jostain muusta syystä toteuttamatta. Koulutukseltani olen ekonomi, joten suurinta rämäpäisyyttä päättömimpiin ideoihin on rajoittanut jonkinnäköinen suhteellisuudentaju siitä, että miljoonia ei tuulesta temmata ja riskit ovat usein kovat. Moni onnistuu ja toisaalta moni epäonnistuu. Helvetin selvää minulle on kuitenkin aina ollut, että jossain vaiheessa haluan olla ainakin sivutoiminen yrittäjä: oli se sitten kivibisnestä, maahantuontia tai surffikoulun pitoa jossain Balilla. Omassa yrityksessäni saisin toteuttaa osaltani kaipuuta rokkitähdeksi, jota minusta ei koskaan tullut. Saisin tehdä juuri omannäköistä jälkeä, johon ketään muu ei voisi puuttua. Näin kuvainnollisesti. 

Tärkein lähtökohta bisneksessä mielestäni on, että uskoo itse siihen mitä myy ja pystyy tarjoamaan sen oikeasti kilpailukykyiseen hintaa. Itselle ei ainakaan olisi mitään mahdollisuuuttakaan myydä jotain ihmeen ryjää, jonka itsekin tietää olevan täyttä skeidaa. Turkan ehdotus laaturiippumattojen maahantuonnista kuulosti pitkästä aikaa ensimmäiseltä varteenotettavalta vaihtoehdolta. Olisi aika coolia saada aikaan Suomessa kunnollinen riippumattobuumi, koska riippari on yksi mageimpia sisustuskapistuksia mitä on, minkä lisäksi ilmastonlämpeneminenkin tekisi markkinarakoa hieman suuremmaksi. Tulisikohan meistä tämän hienon kulttuurin edustajia Suomessa?

Innostuimme ihan pirusti ajatuksesta olla riippumattopäälliköitä. Suomesta puuttui mielestämme kokonaan riippumattobrändi, joksi La Siesta nyt voisi muodostua. Kesän 2007 aikana aloimme kartoittaa markkinatilannetta ja muita realiteetteja, koska ilman kunnon selontekoa koko hommahan kusahtaisi alkutekijöihin. Pikkuhiljaa kun realiteteetteja punnittiin, alkoi näyttää jopa siltä että bisnes voisi olla toteuttamiskelpoinen...